Urheilun triangeli

16.10.15

Tikku ja tukki

Urheilija ei tervettä päivää näe, pitää hyvin paikkaansa. Vaikkakaan en urheile työkseni, niin urheilen joka päivä runsaasti, monipuolisesti ja vakavissani.
Miksi sitten urheilen. Olemme vuosia olleet Tian kanssa kuin tikku ja tukki. Kaksi tikkua näyttää paremmalta ja voi paremmin kuin vanha pari. Tämä syy riittää minulle urheiluun.

Tia-tikku

Markku-tukki

Tia ja Markku sitten joskus treenien jälkeen.

Urheilun TTT toimi taas. Treenit-Tapaturma-Toipuminen. Urheilu on kuin ilmapalloon puhaltamista. Silloin kun se on lähes täynnä, sen haluaa täyteen. Kun puhaltaa aivan vähäsen vaan lisää, niin silloin poksahtaa, kerralla.
Treeneissä sama juttu. Kun menee hyvin tai kivasti=kevyesti, ei ole antanut kaikkeensa, pikkasen lisää yritystä. Aina sama juttu. Jokin jänne, lihas tai vaikka joku nivel, jos ei muu, niin venähtää tai jämähtää kivikovaksi. Sitten vaan toipumaan. Ärsyttävää.

Ei varmaan tarvii kertoa miksi olen keskellä päivää kirjoittelemassa juttua pienen autolenkin jälkeen. Tänään ei ole urheilua missään muodossa, vaan toivutaan. En edes kiipeä mastoon, en niin en. Enkä edes imuroi, en. Eikä ole halusta kiinni.

Kanarian yllättävät säät

Tein joutilaana ollessani pienen autolenkin pohjoiseen. Sää oli epävakaa, joten se sopii tällaiseen autoiluun. Sade tuli rajuna vastaan, joskin tämä oli odotettavissa kun katsoi taivaalle Las Palmasin kohdalla. Antaa sataa vaan. Päästyäni vuoren läpäisevän tunnelin toiselle puolelle sateesta ei oikeastaan ollut tietoakaan. Laskeuduttuani laaksoon ja noustessani seuraavalle tuli vastaan savivettä. Jossain oli tullut vettä rajusti ja se oli tuonut savimaata veden mukana (ja liukkaan limaisen tienpinnan). No ei se vielä estänyt jatkamista, onhan volkkari nelivetoinen.

Tuli vähän enemmän vettä kerralla. — paikassa Las Tres Palmas, Canarias, Spain kuvateksti

Vuoren toisella puolella on aivan eri sää.

Sitten taas sää muuttuu.

Tuuli yltyy jo ainakin navakaksi, miltei yli 20 m/s:iin.

Tie on saviliejun peitossa. Aika liukas, auton luistonesto kytkeytyi päälle.

Ylemmäksi päästyäni matkan teko sitten loppuikin. Ajoin rauhallisesti serpentiiniä ylös ja mutkan takaa tuli yllätys. Kiviä vyöryi vastaan. Osa niistä oli melko isoja. Pienimmät vielä pyörivät vastani. Ei voi olla kulunut paljoa aikaa, kun jossain hyvin lähellä on ollut murtuma. Minun haluni jatkaa ylös päättyi tähän, ei ollut kanttia jatkaa.
Paluumatkalla liikennemiehet olivat sulkemassa tietä. Laskivat vielä pois, mutta eivät laskeneet ketään enää tielle.

Miten voi aina sattua kohdalleni kaikkea epänormaalia tai epämukavaa, esim. tällä kertaa vuorenrinteen sortuma.
Nämä on kuitenkin kokemuksia, joita voi sitten joskus vanhana muistella hauskoina juttuna.

Eipä muuta kuin toipumisiin...

Perus vuoristotietä. 

Ajoin aluksi ohi ja käännyin takaisin. Siksi kivet ovat alapuolellani kuvatessa.

Tulin mutkan takaa ja sain yllätyksen. Kuvattu tien yläpuolelta. Osa noista murikoista vielä pyöri kun tulin kohdalle.