tiistai 21. maaliskuuta 2017

Gijonista Brestiin

18-20.3.17
Gijon Espanja- Brest Ranska
matka 299,6 nm

KOHTI BRESTIÄ
Sääennuste näyttäisi siltä, että olisi pieni mahdollisuus päästä suoraan Brestiin jos pitäisimme reipasta vauhtia päällä koko matkan ajan. Mikäli myöhästyisimme saisimme kokea sen reiluna merenkäyntinä. Jos tällainen mahdollisuus tarjotaan, otan mielellään haasteen vastaan. Startti taas keskellä yötä jotta pysytään tuulien antamassa aikataulussa. Kone siis käyntiin klo 3.40.

Purjeet heti ylös aallonmurtajien jälkeen. Hieman mielikuvitukseni halusi harhailla; "matka on pitkä, mitä jos emme ehtisikään ajoissa perille". Onneksi se oli vaan mielikuvituksen luomaa epävarmuutta. Luota itseesi, niin muutkin luottavat sinuun. Kurssi kohti suuntaa 008° ja pilotti päälle.

Meillä oli hyvä vauhti päällä koko ajan. Vessassa tuli käytyä tarpeettomastikin, koska oli tosi kiva pumppailla pönttöä kun se pelasi. Pieniä on ilot suurella merellä.

Sää oli puolipilvinen ja aalto matalaa. Tuuli yltyi myöhemmin 7 m/s ja tuli hyvästä suunnasta. Veneen vauhti oli koko ajan n. 6-7 solmun luokkaa. Yö oli kostea ja kylmä.

Alhaalla näkyy Gijon ja Brest symbolin alla.
Mun virallinen synttärikuva 19.3.2017.
Välillä oli ihan tyyntäkin.

PILOTTI TILTTASI
Vielä aamun pimeinä tunteina klo 6.35 pilotti piippasi. Se menetti ohjauksen ruorista. Oltiin ajettu 150 nm ja saman verran vielä edessä. Mietin eikö ole olemassa sellaista laitetta joka pysyy kunnossa hieman pidempään korjauksen jälkeen. Ajatus käsin ajamisesta 150 mailia ei houkutellut. Kokeilin normijuttuja. Sähköt pois ja päälle, useita kertoja, sekä vaihtuvalla pois-jaksolla. Lopulta pilotti ei enää irrottanut ja rupesi pelamaan. Hyvä juttu.

20.3.17 klo 15.15 oli hyvä tuuli, 7,5 m/s sivusta ja aalto nousee. Kaikki on hyvin ja kova, 7 solmun vauhti. Tämä on nopea vene, mutta vaatii jatkuvaa purjeiden säätöä.

20.3.17 lähestytään Brestiä. 60 mailia ennen tulee taas merenpohjassa rinne, samoin kuin Espajan puolella. Aalto kasvaa mutta ei se mitään.

Olin laskenut, että saisimme useita myötävirtoja mikäli pitäisimme n. 6 solmun nopeutta. Lisäksi vaaralliseksi mainittuun virtakapeikkoon, Pointe du Raziin; saapuisimme sopivasti virran muuttuessa vastaisesta myötävirraksi. Mikäli jokin menisi pieleen, joutuisimme kääntymään ja kiertämään n. 30 mailia, eli koko matalikon ulkokautta. Ei kuulosta hyvältä.

Saimme hyvän alun myötävirrasta. Saapuessamme Pointe du Raziin klo 00.20, täysin majakoiden valojen varassa ja muuten mustassa meressä, veneen vauhti kiihtyi ja virtojen aiheuttama yllättävä "viskely" alkoi. Tunne on sama, kuin olisit ihmisympyrän keskellä silmät sidottuina ja ihmiset arvaamatta tönisivät sinua satunnaisesti eri suunnista. Ruori käteen ja antaa mennä. Korjataan ohjausta viskelyn mukaan ja otetaan rauhallisesti. Läpäistyämme kapeikon matkaa sataman suojaan oli enää 25 mailia. Tuuli nousi 10 m sekunnissa, mutta tuuli ja virta tulivat meille myönteisesti.

Laskimme purjeet Brestin aallonmurtajan sisäpuolella ja kun käänsin keulan tuuleen, ymmärsin silloin tuulen todellisen voiman. Saimme purjeet nätisti pois ja osuin kuin osuinkin mahtavan pienestä sataman suuaukosta laiturialueelle.

Veneen kiinnittämisen jälkeen kuuma keitto ja pari leipää maistui tosi hyvälle. Kello oli tuolloin 05.30.

Tossa on tosi paha virtapaikka. 

Kiertäminen olisi jatkanut matkaa reilusti ja kaikki tulisi tehtäväksi yöllä.
Tässä on jopa 6 kn virta ja overfallit (murtuvat aallot). Tosi ilkeä kohta aina.
Aamulla kuvattu kun lähdimme satamaan ilmoittautumaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti