Rheya 43: Viana marinasta La Corunaan

9-10.3.17
Viana do Castelo - La Coruna
matka 139 nm

AAMUN LÄHTÖ
Tällä erää emme tutustuneet kaupunkiin sen kummemmin, koska muistamme sen viime käynniltä. Olimme sataman ainoat vieraat ja sataman marinero esitteli ylpeästi suihkut ja muut tilat. Sataman palvelu oli erinomaista.

Aamulla sää oli otollinen jatkaa matkaa. Irrotimme köydet klo 7.50, koska kääntösilta olisi suljettu klo 8. Vältimme näin uuden avauksen jos olisimme lähteneet myöhemmin.

KALASTAJIEN ANSA
Olimme lukeneet, että kalastajat virittävät verkkonsa koko joensuiston leveydelle. Joki on kuitenkin 500 m leveä, joten pitkät verkot pitää olla yltääkseen rannalta rannalle.

Käännyimme kääntosillan ja aallonmurtajan taakse joelle. Näky oli karmaiseva. Koko joki oli verkotettu usealta eri kohdalta täyteen. Moottori seis ja mietintää miten mennään. Erittäin nopeasti läheinen kalavene tuli luoksemme ja osoitti kädellä, että seuratkaa heitä. He ajoivat avoveneellä aivan rannan vierestä. Muut kalastajat raottivat verkkojaan muutaman metrin, että juuri mahduimme livahtamaan syntyneestä aukosta. Ongelma oli vain se, että väylä oli tehty aivan rannan tuntumaan matalaan veteen. Ajoin kaikuluotainta seuraten, erittäin varovasti, ettei missään kohtaa vaan vedensyvyys alita 2,5 metriä. Hiivimme koko joensuiston matkan, 1 mailin kunnes pääsimme avoveteen.

HIRMUAALLOT
Uloimman aallonmurtajan kohdalla, missä on vettä n. 8 metriä, tuli vanha swelli vastaan. Sanoin Tialle, että nämä aallot ovat kasvaneet hirmuisiksi ja pidä kiinni, vene nousee taivaaseen. Sitten vaan keula suoraan kohti pystysuuntaiseksi nousevaa aaltoa ja päin. Veneen vauhti pysähtyi kokonaan, keula nousi, kunnes se viimein läsähti alamäkeen. Hirmuista menoa. Ei näitä onneksemme ollut kuin muutama, 3-4 kappaletta. Nämä olivat suurimmat aallot mitä olen koskaan ajanut.

Saatuani veneen säätöihin klo 10, otin paidan pois ja aloin nauttia purjehduksesta. Tätä ei kestänyt kuin hetken, kun taas nousi vaahtopäät ja tuuli kasvoi. Tuulen suunta kääntyi meille edulliseksi ja klo 12 jouduimme turvautumaan koneajoon. Tuuli laantui 3 m/s ja pysyi siinä. Suuri delfiiniparvi tuli tervehtimään meitä ja katselimme heidän hauskoja leikkejään.

Yö meni ihan tavallisesti muuten, mutta Finisterren alueelta puuttui yökalastajat. Olimme AIS:n ja tutkan (range 24 nm) mukaan ainoat merellä liikkujat.

Aamulla sopivasti klo 8.20 saavuimme La Corunaan polttoainelaiturille. Tankkasimme samantien ja siirryimme saamaamme laituripaikkaan. Kaikki hyvin ja jännityksellä seuraamaan koska saisimme 60 tunnin mittaisen, yhtäjaksoisen tyynen sään ylittääksemme Biskajanlahden.