Rheya 43: Borkum - niin pitkälle kuin pääsee

24-25.4.2017
Borkum-Rendsburg Saksa
matka 151,6 nm

BORKUM
Saatuamme veneemme laituriin ei unta lämpimässä veneessä tarvinnut kauan houkutella, vaikka olikin jo aamu ja kello 06. Kello 8 heräsin tuulen aiheuttamaan vinkunaan vanteissa. Käväisin ulkona sateessa ja huomasin naisen keräävän autossaan istuen (ei tullut ulos koska satoi) satamamaksuja. Sama koski meitä, joten lompakkoa hakemaan ja maksamaan. (16,90€)

Päivällä klo 12.45 ulkona "puhisee ja on karsea keli". Kaikki kolme purjealusta on vielä satamassa. Englannista ostettu ja Turkuun matkalla oleva englantilaismiehistöinen Baron, Salona 41 oli tekemässä reittisuunnitemaa. Lyöttäydyin mukaan ja uskoimme tuulen sekä sateen loppuvan illalla. Luvassa oli jopa kohtuullista purjehdussäätä.

MATKAA YÖTÄ VASTEN
Klo 19.30 pärähti moottorimme käyntiin ja suuntasimme ylävedellä kapeaa sekä matalaa veneväylää pitkin laivaväylälle. Sitä seuraten 8 mailia ja olimme vapaat, vain avonaista merta sekä tietysti kalastajia sekä laivoja. Matalikoista ei tarvinnut välittää.

Yö meni mainiosti autopilotilla ajellen. Huomasimme jo klo 3.30, että Baron on kadonnut näkyvistä sekä ais:sta, koska se on paljon nopeampi vene.

Sitten alkoi neljältä puhisemaan. Tuuli tuli takaa huipussaan 16,8 m/s. Aallot olivat taas kasvaneet suuriksi ja muutamia valtavia aaltoja tuli silloin tällöin. Onneksi kaikki eivät olleet murtuvia aaltoja. Tällaista tuulta ei ollut missään viidestä katsomastamme sääennusteesta. Ei meillä mitään vaaraa ollut, mutta olihan se epämiellyttävää kyytiä kun vene velloo ja toisinaan aallot tärähtää pohjaan, sekä kylkeen.

Ihan kaunis ilta

Ankkurissa olevia laivoja

KARMEAT TUNNIT
Elben alussa, n. 20 mailia ennen Cuxhavenia alkoi mittelöt. Tuuli ei laantunut, aallot pysyivät suurina ja laskemani myötävirta tuli mukaan kuvioihin. Seuraavat 3 tuntia olivat varsin hirveitä. Alas laskettu purje ei pysynyt puomilla purjepussin narujen välissä vaan myötätuuli tempaisi sen osittain auki kannelle suoraan näköesteekseni. Pilotilla ei voinut ajaa, joten en voinut mennä korjaamaan purjetta. En myöskään olisi saanut yksin viikattua purjetta, joten annoin sen olla. Yllämme lenteli pelastuskopteri ja viereemme asettui rajavartiolaitoksen alus seuraamaan touhujamme. Kumpikaan ei kutsunut meitä mutta emme mekään ole kutsuneet apua. Minua häiritsi hirveästi se kopterin pärinä päällä. Elbellä ei ollut tosiaankaan muita huviveneitä, ei tosin ollut ajossa olevia laivojakaan.
Jokainen kylkeen tullut aalto nosti pärskeet, jotka ohjautuivat päälleni. Lisäksi tuli sade.Lämpötila oli n. 6 C°. Oli purjehdusurani yksi karmeimmista kokemuksista.

Päästyämme Cuxhaveniin klo 12.30 olisin halunnut tankata polttista. Asema oli nyt auki, mutta hinta oli hirvittävä. Tankkasin päätankkiin varakanistereista ja vaihdoimme kuivia vaatteita päällemme. Tässä kohtaa tapahtui jotain. Kaikesta karmeudesta huolimatta matkan jatkamisen halu oli suurempi kuin jäädä mukavasti paikoilleen lämpimään veneeseen. Oli myötävirta vielä pari tuntia, jolla pääsisi ylävedellä matalikon yli hieman oikaisten Brunsbuttelin suluille. Matkaa on vain 16 mailia. Irrotin ehkä vähän salaa köydet polttoainelaiturista ja käänsin keulan takaisin merelle. Tia meni sisälle mietiskelemään ja minä ohjailin venettä käsin, kun autopilotti ei enää toiminut. (enkä saanut sitä toimimaan enää tällä matkalla).

On märkää ja kylmää

kaikki ihan märkänä

SULUT
Klo 12.30 jatkoimme matkaamme ja olimme suluilla jo klo 14.20. Oli nopea 16 mailin pätkä. Tunnin odottelun jälkeen sulkuportit aukesi ja pääsimme ainoana veneenä sulkuihin. Olimme jo "päättäneet"/ keskustelleet, että jäädään tähän sulkujen viereiseen satamaan ja mennään syömään. Ajetaan Kielin kanava sitten huomenna läpi.
Lokissa merkintä klo 15.20 kohdalla: "Nyt jää vuorovedet viimen taakse! Borkum- Brunsbuttel, yksi ilkeimmistä legeistä! Kanavassa ei tietoakaan ulkona vallitsevasta myrskystä- onneksi. Kanavassa paljon kylmempi kuin kuukausi sitten".

Sulkuporttien autettua ja kanavan tullessa eteemme fiilikseni kohosi. Ei tuule yhtään, juuri nyt ei edes sada ja on vasta alkuiltapäivä. Ainut haitta on 2 asteen lämpötila. Saattaisimme ehtiä Rendsburgiin 30 mailin päähän vielä valoisan aikaan, jos pitäisimme hieman kiirettä ja emme pysähtyisi vuoroaan odottavien laivojen taakse. Kielin kanavassa pienveneet eivät saa ajaa pimeän aikaan.

Kaasukahvaa pikkuisen syvemmälle ja reippaan raekuuron jälkeen olimme Rendsburgin mukavassa ja tutussa satamassa klo 20.50, juuri kun pimeys laskeutui laitureiden ylle.
Autopilotti ei toiminut, joten ajoimme käsin.

Lähdimme välittömästi kiinnittymisen jälkeen rannan ravintolaan, josta oli juuri poistumassa asiakkaita. Kysyimme saisimmeko vielä ruokaa tähän aikaan. Tarjoilija kävi kysymässä kokilta ja tilasimme kaksi samanlaista annosta. Näin kiltti kokki pääsi vähemmällä ja me nautimme illan viimeisen aterian aivan yksityisesti.